Uusi sukupolvi on saapumassa työelämään, mutta siirtymä opinahjosta vaikuttaa olevan iso askel kaikkine vaikeuksineen. Miksi loikkaus on niin suuri, miksi on pelottavaa allekirjoittaa vakituinen työsopimus?
Ennen vanhaan tämä oli unelma kaikille, ja se oli seuraava odotettu askel heti koulusta valmistumisen jälkeen. Nykyisin opiskelemme pidempään, ja arvaukseni miksi näin tapahtuu, on valmistautua työelämään jossa työntekijään kohdistuvat vaatimukset ovat kasvaneet aina vain suuremmiksi. Tämän lisäksi ehkä myös yritykset haluavat tehostaa toimintaansa entistä enemmän, samalla kehittyen jatkuvasti ja käyttäen myös enemmän toimintoja tehostavaa automaatiota, kuten keinoäly esimerkiksi. Kun fyysinen ja manuaalinen työskentely poistuu, kohdistuu vaatimukset työntekijän osaamiselle korkeammalla tasolla. Luulen että juuri tästä syystä muodostuu suuri kuilu opiskelujen ja työelämän välillä. Työntekijä aloittaa yrityksessä aivan toiselta tasolta, ja tämä voi olla pelottavaa. Samaan aikaan opiskelijat myös lisäävät paineita itselleen; He haluavat sen oman unelmatyön, nopeasti ja suoraan. Yrityksen näkökulmasta näen kaksi arvioitavaa osa-aluetta kun kyseessä on tämän tyyppinen päätösten teko. Ensimmäinen on kysymys kontrollista ja sen tarpeesta kun automaatio on otettu käyttöön ja toinen turvallisuus kun työskennellään digitaalisesti. Mitä ponnistuksia yritys on valmis tekemään saavuttaakseen onnistuneen digitaaliseen työskentelyyn tarvittavan ajattelutavan? Täytyykö meidän työskennellä verkossa koko ajan seurataksemme työnkulkua ja kontrollia? Tarvitseeko meidän olla ollenkaan työpaikalla, mikäli pidämme kaiken työn automatisoituna ja myös digitaalisena? Arvioidessani tätä aihetta, tulen siihen johtopäätökseen että tämä on iso muutos joka on menossa työmarkkinoilla niin yrityksille kuin työntekijöille. Pidän tätä lähinnä tietynlaisena ajattelutapana. Tuntuu siltä että olet joko mukana, tai ulkopuolella mikäli et ota hyötyä irti tästä kaikesta. Et voi olla jotakin tältä väliltä, se on varmaa! Terveisin, Emma Ölund